Viime sunnuntaina saapui kotiini hoitokoira, 5 kuukauden ikäinen pikkutyttö. Sopeutui välittömästi tähän muuhun laumaan ja kaikki on sen mielestä hauskaa - mitä muuta voisi noin nuorelta koiruudelta odottaakaan!! ADHD on taas innoissaan kun sai paini- / juoksukaverin, tälläkertaa jopa itsensä kokoisen (ja näköisenkin!).
Ihanaa seurata pentua joka omaksuu hetkessä asioita ja tapoja! Sen kanssa on melko helppo olla, onhan se hieman rasittava kun energiaa löytyy vaikka koko kylälle jakaa...! Hihnakävelyä aloitetaan tänään kokeilemaan, eka kerta meni höyrytessä eikä oikein vielä edes tunnettu toisiamme. Pimu kiskoi ja viuhtoi, pomppi ojaan ja tielle... No, nyt ollaan tutustuttu paremmin ja ehkä myös harjoitukset alkavat sujumaan!
Siitä sitten lisää myöhemmin (ehkä)!
Kaunottaresta on kehkeytymässä koirien keskuudessa pomo, heti minun jälkeeni. Isokorvasta on alentavaa joutua sylikyydillä alakertaan nukkumaan kun vaihdoimme makkarin sinne. Mutta viekkuun se haluaa ja kun ei uskalla itse rappuja mennä, niin vaihtoehdot jää vähiin; niele ylpeytesi!
Mummokoira jatkaa sitä mitä se parhaiten osaa; nukkumista. Tosin siitä on alkanut tulla kiukkuinen komentelija... Se kipittää ovelle, odottaa sekunnin, rapsuttaa ovea ja haukkuu inhottavan kimakalla äänellä niin kauan kun joku ehtii arvon frouvan päästämään ulos... On se hyvä vahtikoira, meidän ei ainakaan tarvii pelätä pihalla seisovan peräkärryn hyökkäyksiä koska Mummokoira on sen haukkunut joka ikinen päivä lyttyyn... :)