No Topias muutti eilen omaan uuteen ja pysyvään kotiinsa.
Aamulla tullut ensimmäinen kuuluminen oli jo oikein lupaava, kaikki oli mennyt siihen asti hyvin! Topi kuitenkin jätti jälkeensä kummallisen olon kun se ei olekaan vispaamassa häntäänsä tai pussaamassa väkisin :)  
No, tunnetta voisi hyvinkin luonnehtia ikäväksi ja haikeudeksi joka menee ohi muutaman viikon päästä koska tiedän että uusi koti panostaa Topin hyvinvointiin ihan täysillä eikä heitä hanskoja tiskiin jos tuleekin yllättäviä tilanteita matkan varrella. Onnea Topille uuteen elämään!
Tänään on muutoinkin varsin kummallinen olotila, vuosia kolahti lisää. Onneksi niitä ei tarvitse juhlistaa, ystävätkin ovat laittaneet tekstareina vain osanottoja... Ikäkriisi...? Sitä odotellessa itkeskelen hieman ja laitan sen ikävän piikkiin...