Oho, kylläpä aika kuluu sukkelaan!! Toukokuuta mennään ja mullistuksien aika ei ole ohi!
Perjantaina 4.5. oli oikea hässäkkäpäivä. Kommellusten jälkeen sain hakea yöllä pikkuisen paketin - hoitokoiran. Voi taivas millainen se onkaan! Ei oo kauneudella pilattu mutta kaikkien aikojen paras luonne! Jotakin ruttuturparotua siinä on, ihanat otsarypyt roikkuvat poskille, äh nyt kyllä liioittelen mutta kuitenkin! Oikea lautasenkokoinen silmä harottaa hieman oikealle, vasen katsoo suhteellisen suoraan. Iso pää ja paksu niska, etutassut on ihanan rokokoo-tyyppiset, takajalat viittaavat länkkärityyliin! Hampaat on melkein suorassa rivissä, mitänyt tuo alaleuka on polleasti hieman kilpailuhenkinen ja halunnut kurottaa yläpuolista kaveriaan kauemmaksi! Häntä on paksu patukka, sinne on sisälle piilotettu varmaankin ikiliikkuja... Ikää pojalla vaivaiset 1½ vuotta, kokoa 30cm ja melkolailla äänetön... :) Ruttu rakastaa lapsia yli kaiken. Eikä se ole laisinkaan halukas karkailemaan, miksipä olisi? Nyt sillä on lämmin peti, paljon käsiä rapsuttelemassa, kiltit koirakaverit ja säännöllinen ruoka-aika!  Ressukka on täynnä rupia ja vanhoja haavoja, tarhalta kertoivat että se on ollut hyökkäyksen kohteena ja saanut isommiltaan selkäänsä kun ei itseään osaa puollustaa. Ontuukin vasenta etustaan, huomenna käydään lääkärillä. Taitaa olla lihasvamma, puremasta :(
Se on nyt perheen kesken saanut lempinimekseen Karvinen, sillä sitä se muistuttaa; pienet korvat, karvisen punainen turkki, ruttuinen naama ja luulee ehkä olevansa kissa kun viihtyy sohvan selkänojilla ja jopa terassin kaiteella... vain naukuminen puuttuu! Toivottavasti sille ei kehkeydy Karvisen suuria luuloja itsestään!
Tästä kaverista kuulette varmasti lisää!!