Jotkut asiat ne vaan menee omalla painollaan, niinkun tämä Topias joka kotia etsi täältä kotihoidosta käsin. Ajattelin että sillä menee aikaa ennenkuin koti löytyy, koska Topilla on toinen takajalka muutaman sentin toista lyhyempi, niin ja se on terrierimäisen napakka ukko muutoinkin. Mutta ei, eilen kävi kotiehdokas Topia katsomassa ja homma pelitti heti! Topias pääseekin kahden espanjalaisen neitokaisen kaveriksi, yksi nuori siro neitonen ja toinen on hieman iäkkäämpää sorttia... No, onhan pojalla nyt varaa valita kenen viekkuun menee nukkumaan! :)
No nythän mä jo alan taivastelemaan miten meidän porukka kestää eron Topista, on se niin kumma miten sitä taas on kiintynyt kotihoidokkiin. Tunnen pettäväni sen, sehän luulee että meidän koti on sen ikioma kauan kaivattu koti. Ja eikun kenkää taas ja uusiin kuvioihin, julmaa. Ja taas nousee hatutus näitä adoptoijia kohtaan jotka eivät ajattele riittävän pitkälle omasta perheidyllistään, ajattelisivat mitä he aiheuttavat viattomalle luontokappaleelle jota elämä on jo päähän potkinut. Mutta kun MEIDÄN lapset ja MEIDÄN koira ja MEIDÄN isi sanoi...
No tähän laitan kuitenkin kuvan josta tykkään ihan valtavasti, tulen sitä vaalimaan aarteenani kun Topi muuttaa pois kotoa(ni)...
  
1401764.jpg