Aika on taas hurahtanut vauhdilla yli joulun ja vuoden vaihtumisen. Uuden vuoden räiskintä sai tasaisesti 50% koiristani paniikkiin. No miten voi laskea puolet 5 koirasta? Se on korkeampaa matematiikkaa se. Mutta kerron kuitenkin vastauksen: Mummo-koira on niin kuuro ettei se kuulisi vaikka pommi pamahtaisi olohuoneessa. Siksi se on pois matemaattisesta yhtälöstäni!
Jouduimme pitämään sälekaihtimet alhaalla, popit ja valot täysillä koko illan ennen vuoden vaihtumista, voin sanoa että se ei ole meikäläisen juttuja enää... ainakaan täysillä popitus. Mutta mitä sitä ei koiriensa vuoksi tekisi??
Donna ja Hoponen kävivät illalla jopa kanssani terassilla kuuntelemassa pauketta eikä kumpainenkaan ollut millänsäkään. Seppo-Oskari panikoi melko kiitettävästi, läähätti ja halusi olla lähellä mutta siinä melkein kaikki. Karu sensijaan veti pohjat aikaisempiin vuosiin verrattuna... No en viitsi kertoa mitään yksityiskohtia sillä sitä kyllä nolottaisi jos tietäisi että kirjoittelen ihan internettiin... :)
No meillä on jyrkät kierreportaat alakertaan joita Karu ei ole koskaan suostunut alas menemään, ei ole edes ajatellut moista jännitystä! No,  jätin koirat vartiksi keskenään keskiyöllä, pitihän ne raketit nähdä edes hetken aikaa, tullessani sisälle tajusin Karun kököttävän kierreportaiden keskivaiheilla, juuri ennen jyrkintä mutkaa... No eihän se uskaltanut edes kääntyä tullakseen ylös. Ajattelin mennä sen yli alakertaan ja auttaa jotenkin, en kyllä ehtinyt ajatella miten. Karu luki ajatukseni ja ennenkuin ehdin liikahtaakaan rappusiin, se meni kierien alas ja mätkähti 25kg:n kropallaan lattiaan. Laitoin silmät kiinni ja kirosin mielessäni (mistä hitosta löytyy eläinlääkäri kesken Uuden vuoden juhlinnan - ja mitä se maksaa!!??)... oli kuitenkin ihan hiljaista. Ryntäsin katsomaan ja tietty pelkäsin että siellä on koira odottamassa joku koivista katkenneena. Mutta ei, siellä se mennä panikoi kuten yläkerrassakin! Tulin hakemaan yläkerrasta remmiä ja kaulapantaa joita Karu normaalisti ei tarvitse, hakeakseni sen ulkokautta takaisin yläkertaan kunhan pahin pauke ja ryske lakkaa. Ehdin juuri ja juuri yläkertaan kun Karu päätti ettei ainaskaan yksin alakertaan jää, ja tuli kolinalla perässäni. Eli on se todistettavasti ainakin kerran eläessään mennyt noin vaikeat portaat sekä ylös että alas! :) Tyylipisteistä ei puhuta.
Että näin vaihtui vuosi meillä, onneksi uuteen koetokseen on pitkä aika!