No mutta niinhän siinä sitten pääsi käymään, että Koira Karvinen jäi meille asumaan! Ikuisiksi ajoiksi... se on kuin vauveli tässä talossa, jokaisella tuntuu olevan sensuuntaisia fiiliksiä siihen; vaavi. Kohta se on pilalle lellitty räkyttävä nilkkaanpurija... No ei tietenkään, sillä on niin ihana luonne ettei siitä sellaista saa yrittämälläkään! Ja tässä talossa kuitenkin koirat pidetään koirina vaikka ajatusleikkiä leikitäänkin.
Edelleen se on Karvisen koirakaima, mutta Ruttu on vakiintunut myös hyväksi kutsumanimeksi. Ruttusta voi pitää vapaana pihalla, se seuraa minua kuin lammas. Katsotaan jonkun ajan kuluttua kun itseluottamus on kasvanut pysyykö se edelleen pihalla ja tulee kutsuttaessa! Isot tytöt on sen kanssa helisemässä, Rutulla on virtasia molemmille painikaverille! Nyt se ei enää kiusaa vanhaa koiraakaan, vaan tajuaa ettei se halua leikkiä. Isokorvakin on innostunut välillä ulkona kilpajuoksulle sen kanssa! Voi hurja, ei osaa edes aavistaa millainen kesä tästä on tuloillaan! :)