Niin, kesä meni ja syksy tuli. Luonani on vieraillut hoidokkeja Ankankin jälkeen; on käynyt kaunis pieni Vieno ja herttainen Rita. Itse olin vapaaehtoistyössä Espanjan koiratarhoilla, tutustuin siihen millaisista oloista nuo kaikki hoidokkini ovat tulleetei ole olleet häävit olot, ihme että ne ovat kaikki kuitenkin olleet selväpäisiä! Koirat on kyllä ihmeellisiä, ensin ihmiset tekevät niille mitä mieleen juolahtaa; satuttavat, pitävät nälässä ja pimeässä, hylkäävät. Kuitenkin niiden perusluottamus (yleensä) säilyy! Ihmisillä olisi tässä suhteessa paljon oppimista koirista... menneet on menneitä eikä niitä kannata jäädä hautomaan.
Ruttis on hauska veikkonen, kesähän oli aika kuiva ja kun ne ensimmäiset kunnon vesisateet tulivat, oli espanjan poika ihmeissään. Yritti hyppiä pisaroita suuhunsa! Ja nyt kun on viileää, pimeää ja todella märkää, ei ole espanjan ihmelapsi iloinen, kaipaa aurinkoa ja kuivaa maata jalkojensa alle. Saapas näkee mitä Hopo tekee kun tulee lunta :)
Muuten nuo kaikki touhusivat tohkeissaan koko kauniin kesän, leikkivät ja räksyttivät, kaivoivat kuoppaa niin että koiran koppikin romahti. Hauskaa että keksivät keskenään tekemistä.