Tiistaina kotiin tullessani löytyi pitkin lattioita teräviä muovin palasia. Hoponen oli viihdyttänyt itseään. Mietin kuumeisesti että MIKÄ se oli joka oli herran kiireisenä pitänyt. Ja sitten mä tajusin, se ainoa C-kasetti joka meidän perheessä on! Ja siihen olen taltioinut joskus American Graffitin musiikin. Etsin kuumeisesti itse kasettia, ei löydy ei. Mutta ei noin pieni koira voi poskeensa pistellä kymmeniä metrejä kasettinauhaa! Vai voiko? Jokatapauksessa huomasin heti koirien lääkekaapissa puutteen, ei ollu tankoparsaa ei ollu... Ja eikun kauppaan 110 lasissa parsaa etsimään. Takaisin ajellessani mietin miten saan sen moista ällöä syömään, mutta totesin kotona etteipä huolta, kyllä se poika syö. No tietenkin syö jos sille oli maistunut kuivat ja terävät muovin palasetkin... Nyt ollaan sitten tarkkailtu kaveria mahdollisten oireiden ilmaantumista odotellen. Eipä näy oireita ja torttu pyörähtää ihan normaalisti. Eli taidettiin selvitä säikähdyksellä!
Tänään kun kaupassa kävin, niin ostin uuden putelin tankoparsaa, nyt sitä sitten on heti ensiavuksi antaa!! Kahjo koira... Kuin se nyt alkaa tuhoilemaan, laskin että se on ollu meillä jo 7 kuukautta ja osannut käyttäytyä myös yksin (4 muun kanssa) ollessaan. Hidasjärkinen, vissiin.