Niin, se mikään lammas ole tuo espanjan poika... Päivänä eräänä keskikesällä päätti olla itsevarma, villi ja vapaa - otti hatkat pihasta. Ei auttanut mamman huudot, käskyt tai maanittelut. Kaveri seisoi pikkutiellä ja nauroi mulle! Koitin kääntää selkäni ja kävellä poispäin, niin teki Hopokin. Onneksi oli taskunpohjalle sinne kakkapussin (puhtaan) mutkaan jäänyt pikkunami. Pääsin jo aika lähelle kaveria ja näytin että on muuten maailman parasta herkkua tarjolla, käänsin selkäni ja kävelin pihaamme. Tollo sitten ahneena poikana perässä, ihan ulko-ovesta sisään asti. Hitsi kun pelästyin tuota episodia. Onneksi ei tullut autoa tai jotain valtavaa pieniä koiria suuhunsa syövää koiraa. No, herra Hopo valitsi remmikoiran viran, voi voi.